Lemmenjoen kansallispuisto

My plan was to hike the summer hiking trail which you can find on the luontoon.fi site. The trail would have been 49.2 kilometers and I was going to walk it in 2.5 days. Maybe little bit ambitious. But I don´t know how ambitious it was, because on the second hiking day my knee started to hurt so much that it was difficult to even move it. So I had to stop my hiking trip there. Here is short story of the hiking that I did.

Päivä 1

Aloitin vaelluksen parkkipaikalta vähän kolmen jälkeen iltapäivällä. Sää oli lämmin ja kaunis. Lämpöasteita oli ehkä seitsemäntoista, ja muutenkin oli kyllä hyvä mieli aloittaa tämä lyhyt vaellus. Kaikille vaelluspäiville oli luvattu sadetta, mutta eipä se pitänyt paikansa. Pohjoisessa vaeltaessa oppii kyllä jossain kohtaa, että säätiedotteet ei aina pidä paikansa. Onneksi tällä kertaa se oli mukava yllätys.

Reitti oli ihan ok, vaikka maasto oli aika muodokasta. Lemmenjoen kansallispuistossa reitit on aika paljon ylös alas liikettä. Kävelin ehkä jotain kolmea kilometriä tunnissa, joten melko paljon hitaammin kuin tasaisella olisin kävellyt. Pidin ensimmäisen tauon Sotkajärven laavulla, jossa söin ja kahvittelin. Se oli päivän ensimmäinen kunnon ruoka.

Tauon jälkeen reitti jatkui harjua pitkin. Maisemat olivat aika kauniit, kun vaaroja pilkahteli esiin puiden välistä. Laitoin siitä kuvan viimeisen tekstin yhteyteen. Seuraava pysähdys olikin joen ylitys.

Ylitys tehtiin tommoisella veneellä, joka oli kiinni tuollaisessa köysi systeemissä. Oli kyllä oudoin ylitys väline, jolla oon menny, mutta yli päästiin, niin kaikki hyvin.

Seuraava tauko olisi sitten Härkäkoskella. Sinne kävelty pätkä oli aika helppo, mutta se oli ehkä vähän tylsähköä metsäpolkua pitkin. Vasemmalla puolella näkyi vaarojen siluettia metsän läpi, mutta edessä päin näkyi vaan metsää. Silloin oli jo aika myöhä, ja vaikka aurinko ei täällä pohjoisessa laske kesäisin, oli aika hämärää. Hämäryys johtui siitä, että aurinko oli kuitenkin jo aika alhaalla ja metsän isot puut blokkas auringon valoa. Vilkuilin aika paljon olkani ylitse luulleeni nähneeni jotain, vaikka eihän siellä mitään koskaan ollutkaan.

Pidin Härkäkoskella pienen tauon ja jatkoin sitten Ravadasjärvelle. Polku oli aika helppoa, ja olinkin sitten yöpymis paikallani aika nopeasti.

Päivä 2

Heräsin ja söin aamupalaa. Ruispuuroa maitojauheella maistui aikas hyvältä, vaikka sää olikin vähän sateinen. Seuraava pysähdys olisi sitten Kultahaminassa. Mulla oli aika suuret tavoitteet tälle päivälle, mutta heti päivän alku oli pahin kohta tähän menessä. Polulla oli paljon pieniä puroja, mitkä piti ylittää ja polulle oli kaatunut paljon puita. (Yhdellä tuvalla tavattu retkeilijä kertoi, että oli laskenut kaatuneita puita olevan 13) Tämän melko ärsyttävän (en viitsi kiroilla) pätkän aikana huomasin oikeassa polvessa pientä kipua. Mulla on ollut polvissa kipuja ennenkin, joten se ei ollut sinänsä mitään uutta.

Pääsin Kultahaminaan väsyneenä, mutta matkaa tarvitsi jatkaa. Käveltyäni hetken aikaa kivistä mäkeä ylöspäin polveni totesi, että tämä riittää kiitos vain ja jouduin pysähtymään. Siinä, märällä puunrungolla, istuessani pohdin hetken vaihtoehtojani ja päätin hilautua takaisin Kultahaminaan. Se oli viimeinen paikka, josta saisin vielä venekyydin takaisin lähtöpisteelle. Reitti olisi jatkunut haastavana ja kivisenä, joten paras ratkaisu oli päättää vaellus. Mulla ei myöskään olisi ollut aikaa jäädä johonkin leiriin lepuuttamaan polvea. Odottelin kyytiä viitisen tuntia, ja sieltähän saapui vene sitten noutamaan mut ja parin muun vaeltajan. Veneellä pääsin Njurkunlahteen.

En ole koskaan päättänyt vaellusta. Pohdin asiaa jo silloin, kun huomasin polvessa pientä kipua, mutta ei sitä nyt pienten kipujen takia jätetä vaellusta kesken. Kenties joku katsoi mun perään silloin, koska se polvi kipeytyi aika pahasti vähän ennen kuin olisin ollut aika kaukana Kultahaminasta. Olisi myös ollut kiusallista kutsua joku hakemaan mua sitten kaumpaa reitiltä.

No jokainen kokemus on kokemus, ja jäi mulla ihan hyvät muistikuvat tosta vaelluksesta. Kirjoitan tätä tekstiä nyt viikko ton jälkeen, joten voin sanoa, että polvi on jo parempi eikä siinä ole enää melkein ollenkaan kipuja.